Hetkiä

Yön hiljaisuudessa hiippailen viereesi. Nostan peittoa, jotta pääsen kanssasi sen alle. Tuhahdat ja huitaiset pienellä kädelläsi. Otan kädestäsi kiinni, tartut sormeeni, huokaan syvään silkasta onnesta. Toisella kädellä tartun suurempaan käteen, joka ensin vetäytyy kauemmas, mutta sitten tarttuu sekin tiukemmin kiinni omaani. Tässä, perheeni kanssa, rakkaimpieni nukkuessa, tunnen olevani onnellisempi kuin koskaan. Kyyneleet valuvat kastellen tyynyni. Nukahdan hymyillen, huikaisevaan onnentunteeseen.

Kitiset, käännät päätäsi kohti kainaloani, haet rintaani vaikka paitani on tiellä. Nostan paidan, avaan rintaliivin ja tartut nälkäisenä kiinni ravintosi lähteeseen. Ensin nipistät hieman ikenilläsi, sitten kun saat maidon virtaamaan, en tunne kuin kevyttä venytystä. Välillä huokaiset syvään ja pidät pienen tauon. Näpellät pikkuriikkisillä sormillasi paitaani, tartut siitä tiukasti kiinni. Kun maito virtaa mielestäsi liian nopeasti, vedät paitaa kiukkuisesti ja päästät otteesi rinnasta irti. Huudat hetken kasvot punehtuen. Sitten saan sinut houkutelluksi takaisin puuhaasi, jatkat syömistäsi kuin hengenhädässä. Joka kerta minua liikuttaa, tämän rutiinin toistuessa jopa tunnin välein, kuinka antaumuksella suhtaudutkaan syömiseen.

Hymyilet valloittavasti koko naamallasi. Hihkaiset riemusta nähdessäsi tutun lelun. Heilutan sitä sinulle ja se pitää pientä kilinää. Välillä katsot minuun kuin kertoaksesi, kuinka hauskaa sinulla on, tai kysyäksesi, onhan minulla yhtä hauskaa. On minulla! Nautin katsellessani sinun leikkejäsi, vaikka ne ovat vielä kovin alkeellisia ja löydät ilosi niin pienistä asioista. Osaisinpa vielä itsekin nauttia yhtä pienistä asioista kuin sinä, rakas vauvani. Tällä hetkellä suurin iloni olet sinä ja sinun kehitysaskeleesi.

Huudat lohduttomasti, vedät ilmaa keuhkoihisi kuin hukkuva hengenhädässä. Itken, koska en voi muutakaan. En tiedä, mikä sinua niin kovasti itkettää. Olen kokeillut jo kaikkea, kahdesti. En voi muuta kuin puristaa sinua syliini ja hokea "äiti on tässä, äiti rakastaa sinua". Lopulta jokin saa sinut lopettamaan huutosi, kyyneleet vielä valuvat pitkin pieniä poskiasi, nyyhkytät koko kehosi vavahdellen. Halaan sinua ja lupaan, että kohta kaikki tuntuu taas hyvältä. Sen hetken voimallisuus vie minut mukanaan ja kun olet rauhoittunut, me molemmat nukahdamme sylikkäin, kyyneleet kuivuen poskille.